lauantai 25. lokakuuta 2014

Syksyn kisat



Kilpailukausi avattiin Ohkolassa pari viikkoa sitten. Tämän syksyn aikana kisoihin meidän tiimistä osallistutaan vain siperiahuskeilla, koska pari luppaa on syyskauden lainassa Kaivolan Teemun valjakossa. Ohkolassa ajoin nelosessa ja Teemu ajoi meidän huskeilla kakkosessa. Tällä(kin) kertaa kisat päästiin viemään läpi vesisateessa, mikä teki radasta varsin hitaan ja raskaan. Nelosessa koirat tekivät kohtalaisen suorituksen. Ohitus aiheutti vähän ylimääristä liikehdintää junioreissa ja toisella johtajalla oli ongelmia mahansa kanssa mikä näkyi sitten radalla noin kilometrin mittaisen kakkana… Teemu oli ajanut suunnilleen ongelmattoman ajon kakkosessa. Raskas keli näkyi ajassa ja ajossa. Tuloksena oli nelosen toinen sija ja kakkosen voitto.

Kärryluokkien SM-kilpailut järjestettiin perinteiseen tapaan Jämillä. Tällä kertaa mukana oli myös kaikkien muiden sulanmaan lajien SM-luokat. Meidän tiimistä osallistuttuun Ohkolan tapaan neloseen ja kakkoseen. Valjakoiden kokoonpanot menivät uusiksi, kun Ohkolan kakkosen koirat siirtyivät johtajiksi neloseen ja nelosen kärki siirtyi kakkoseen. Tarkoituksena oli saada nelosen tiimiin vähän lisää nopeutta, kun kakkosessa ei kuitenkaan olisi mitään mahdollisuuksia lähellekään mitalia.

Lauantaina Jämin rata oli parina edellisenä yönä olleen pakkasen johdosta todella kova ja nopea (nopeampi kuin koskaan ennen). Kaikki rataennätykset ja henkilökohtaiset ennätykset menivät uusiksi jo lyhennetyn radan takia, mutta olisi niitä tainnut muutenkin syntyä. Teemun ajamassa kakkosessa koirat olivat tehneet ok suorituksen, aika ei ollut kummoinen, mutta odotusten mukainen. Koirat olivat juosseet tasaisesti ilman ongelmia. Nelosessa koirien juokseminen näytti vähän huonolta. Aika oli hyvä, mutta suorituksesta jäi itselle vähän huono tuntuma, koirista tuntui puuttuvan nopeutta ja paljon aiempaan verrattuna. Hieman yllättäen sijoitus nelosessa oli ensimmäisen päivän jälkeen kolmas.

Sunnuntaina satoi vettä lähes koko aamupäivän (ja edellisen yön). Kakkosessa koirat olivat juosseet jälleen puhtaan suorituksen, vauhti ei vaan ollut raskaalla ja hitaalla radalla kummoinen. Tuloksena oli kuitenkin kuudes sija ja ylivoimaisesti nopein siperianhuskytiimi. Nelosessa koirat tekivät saman tasoisen suorituksen kuin lauantaina, hidas rata heikensi aikaa, mutta sijoitus säilyi samana.


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Syystreeniä

Syystreenit aloitettiin totuttuun tapaan elokuun alusta. Koirien ajaminen onnistui hyvin aamuisin, kun koitti päästä liikkeelle ennen kahdeksaa. Nyt on kisakoirien osalta siirrytty iltatreeneihin ja safarikoirat pääsevät juoksemaan aamusta. Toistaiseksi treenit ovat sujuneet hyvin ja suunnitellusti, koirat pääsevät juoksemaan uutta noin yhden kilometrin lenkkiä aiempien vuosien 400 m lenkin sijasta. Ura pysyy huomattavasti paremmassa kunnossa, kun kierroksia tulee vähemmän ja samalla kuskikaan ei mene niin helposti sekaisin laskuissaan.

Treenissä on tällä hetkellä kymmenen huskyä ja kolme luppaa eli yhteensä kolmetoista koiraa.
Nyt myös kisatreenissä olevat huskyt on lisätty oikean puoleisessa palkissa olevan Team McAhon -linkin taakse. Lisäksi koirista on lisäilty kuvia kuvat.fi -sivustolle: teammcahon.kuvat.fi


 Lyhyt video treenistä 23.8.2014


tiistai 11. maaliskuuta 2014

EM-kultaa Rautavaaralta!



Rautavaaran Metsäkartanolla järjestettiin valjakkourheilun Euroopan Mestaruuskilpailut 7-9.3. Huonoluminen talvi oli aiheuttanut isoja ongelmia radan teolle ja kunnossa pitämiselle. Kolme viikkoa ennen EM-kisoja järjestettyjen SM-kisojen aikaan radat olivat vielä paikoin turhan vähällä lumella ja seuraavien viikkojen lämmin jakso uhkasi koko kisojen järjestämistä. Vapaaehtoiset talkoolaiset tekivät EM-kisoja edeltävänä viikonloppuna valtavasti töitä radan kunnostamisen kanssa. Lumetustyö onnistui loistavasti ja EM-kisojen aikaan radat olivat loistavassa kunnossa valjakkoajoon. Hiihtoluokat tosin jouduttiin siirtämään Rautavaaran kylälle, mikä oli kyllä aikataulun kannalta todella hyvä asia. Radat olisivat kyllä olleet hiihdettävässä kunnossa pienellä viimeistelyllä, mutta profiililtaan ne olivat hiihtoon vähän turhan helpot. Kisat saatiin vietyä kunnialla läpi, vaikka joissakin asioissa jäi vielä parantamisen varaa.

Kilpailuihin valmistautuminen ei mennyt lähimainkaan halutulla tavalla. Ongelmat alkoivat oikeastaan jo helmikuun alusta, kun huono lumitilanne ei mahdollistanut riittävän nopeiden treenien tekemistä. Treenejä kyllä pystyi tekemään, mutta urat eivät olleet siinä kunnossa että nopeuksia olisi voinut nostaa niin koviksi kuin niiden olisi pitänyt olla. Seuraavaksi olosuhteet muuttuivat vielä vaikeammiksi kolme viikkoa ennen kisoja. Lämmin sää sulatti lumet ja muutti treenireitit peilijääksi. Viimeisen kolmen viikon aikana treenejä sai tehtyä vain neljä ja viimeiselle kahdelle viikolle osui vain yksi treeni! Talvikauden kisojen peruminen tarkoitti että nelosen lainakoira ei pääsisi juoksemaan meidän valjakossa käytännössä ollenkaan. Lopulta koko valjakko pääsi juoksemaan yhdessä vain kolme kertaa (Rautavaaran kisa ja yksi treeni).

Koko kisaviikon lämpötila oli Rautavaaralla plussan puolella, perjantaina ja lauantaina taivaalta tuli vaihtelevasti vettä, räntää ja lunta. Lauantai-iltana lämpötila putosi pakkaselle ja sunnuntaina aamulla oli pikkupakkasta. Lämpimän sään takia ratojen pinta oli pehmeä ja soseinen, mutta pohja oli kuitenkin hyvä ja kova, eikä se lyhyemmillä radoilla pettänyt mistään kohdin. Lumitilanteen takia kaikkia muita paitsi nelosen rataa oli jouduttu muuttamaan SM-kisojen radoista. Kuutosen radan loppu osa oli siirretty metsäautotielle, mikä tarkoitti että se ei tulisi säilymään hyvänä koko kisaa, koska sitä ei ollut ajettu tampparilla kuin pari kertaa.

Saavuimme kisapaikalle jo keskiviikkona ja torstain käytimme rataan tutustuen ja jalaksia testaillen. Valitsimme ”ykkösparit” itselle voideltaviksi ja veimme toiset parit maajoukkueen voitelijan käsiteltäviksi. Perjantaiaamuna laskimme voidellut jalakset uudelleen ja yllätys oli melkoinen kun parien järjestys oli aivan päinvastainen edelliseen päivään verrattuna. Hetken aikaa sai miettiä millä parilla lähdetään kisaan, eikä tilannetta helpottanut yhtään maajoukkueen voitelijan kommentit profiililtaan huonoista jalaksista. Lopulta päätin ottaa neloseen testeissä keskinkertaisesti menestyneen parin, jossa oli oma voitelu ja kuutoseen vaihtaa alle päivän parhaan parin, jonka oli voidellut ammattilainen.

Nelosen startti oli vuorossa perjantaina ensimmäisenä kymmenen aikaan. Nelosen kisa oli kaksipäiväinen: ensimmäisenä päivänä väliaika lähdöt arvotussa järjestyksessä ja toisena päivänä takaa-ajolähdöt. Oma lähtö paikka taisi olla luokan kuudentena. Johtajiksi päädyin laittamaan Lokin ja Laran, vaikka pitkään täytyi miettiä olisiko Saku parempi johtajaksi kuin Loki. Lopulta radan alkuosan epäselvät reunat ratkaisivat johtajat, koska Sakulla on tapana juosta aivan vasenta reunaa, jolloin epäselvä reuna saattaisi aiheuttaa sen putoamisen radan reunassa urasta läpi. Koirat aloittivat treeneihin nähden todella hyvin ja kovaa. Reilun neljän kilometrin kohdalla nelosen rata kääntyi pois kuutosen radalta. Risteyksessä oli pitkä verkkoaita, mutta se oli kaatunut koko matkalta ja sen takana lauma ratavahteja seisoi katsomassa kisaa. Koirille sai antaa kääntymiskäskyn monta kertaa, jotta ne tajusivat jatkaa rataa oikeaan suuntaan eivätkä menneet kaatuneen aidan yli. Seuraavan alamäen alla oli ensimmäisenä lähtenyt valjakko parkissa uran reunassa. Omat koirat menivät hyvin ohi, mutta lainakoira-Lenniä pelotti mennä huutavista koirista ohi, koska SM-kisoissa se oli saanut ohitustilanteessa lumiryöpyn päälleen. Ohitus kuitenkin onnistui ilman suurempia ongelmia ja samalla edessä näkyi myös edellä lähtenyt ruotsalainen. Loppu matka ajettiin sitten kiinni edellä menevää valjakkoa. Jokaisessa mutkassa ero pieneni aina huomattavasti, koska ruotsalaisella näkyi olevan isoja ongelmia ajaa niitä, mutta suorilla osuuksilla ero pysyi samana tai kasvoi vähän. Lopulta noin sata metriä ennen maalia sain ruotsalaisen kiinni ja maaliin tultiin samaan aikaan. Koirat tekivät melko tasapainoisen ja ehjän juoksun eikä omassakaan työskentelyssä ollut isompia ongelmia. Myös jalakset toimivat todella hyvin ja luisto oli todella hyvä. Sijoittuminen ensimmäiseksi ekan päivän jälkeen oli todella iso yllätys itselle (ja varmaan muillekin). Eroa toisena olevaan puolan Igor Tracziin oli yli yksitoista sekuntia!

Tunti nelosen startin jälkeen oli vuorossa kuutosen startti huskyilla. Kuutosessa kisa oli normaali kolmipäiväinen väliaikalähtökisa. Koirat aloittivat hyvin ja reippaalla vauhdilla. Loppua kohden vauhti vain hiipui todella paljon. Koirilla näkyi olevan isoja vaikeuksia pitää vauhtia yllä lopun pehmeällä ja upottavalla osuudella. Pari koiraa hyytyi todella pahasti viimeisillä kilometreillä. Jalakset eivät toimineet ollenkaan aukeilla paikoilla mihin oli päässyt kertymään aamun aikana uutta märkää lunta.

Perjantai-iltana selvisi että nelosessa lauantaille tarkoitettu takaa-ajolähtö vaihtuu normaaliin väliaikalähtöön. Muutos oli todella suuri helpotus itselle, koska en pidä yhtään takaa-ajolähdöistä, vaikka eroa takana tuleviin olikin ”riittävästi”.

Koko perjantain satoi enemmän tai vähemmän vettä ja räntää, joten saimme jännittää riittääkö radalla lunta seuraavana aamuna. Yöksi sade taukosi ja aamulla alkoi uudelleen sataa räntää. Sitä ehti kertyä pari senttiä radan pintaan aamun aikana. Nelosen startti oli jälleen päivän ensimmäinen, joten pääsin starttaamaan radalle ensimmäisenä. Lähtöpaikassa ei ollut mitään muuta vikaa, kuin että rataa ei ollut aukaistu millään räntäsateen jäljiltä eli pääsi ”auraushommiin”. Radalla oli vain yksi kelkan jälki, jolla oli viety ratavahdit paikoilleen, se oli myös ainoa kohta radasta jossa luisto oli todella hyvä. Uusi märkä lumi imi todella paljon eikä reki luistanut kuin kelkan jäljessä. Voimakas räntäsade haittasi näkyvyyttä niin paljon etten nähnyt missä kelkan jälki meni, aina kun vauhti hiljeni tiesi olevansa sivussa uralta. Suurimman osan matkasta kelkan jälki oli radan oikeassa reunassa ja koirat juoksivat vasemmalla, jolloin ei pystynyt potkimaan ollenkaan oikealla jalalla, jotta reki ei ajautuisi uudelle lumelle. Vasemman jalan tekniikka ei lauantaina enää toiminut ollenkaan, joten potkiminen meni melkoiseksi räpiköinniksi. Radan jyrkimmässä nousussa tuli melkein pysähdys, kun aloitin potkimisen vasemmalla jalalla, joka ei toiminut ollenkaan. Kesken nousun oli pakko vaihtaa jalkaa ja samalla jarrumatto tippui alas, kun olin unohtanut ottaa sen narusta kiinni (maton kuminauhat ovat niin löysät, että matto tippuu alas jyrkissä ylämäissä potkiessa). Onneksi huomasin maton tippumisen ennen kuin ehdin astua sen päälle, vauhti vaan ehti hiipua melko paljon jyrkällä osuudella. Koirat jaksoivat hyvin reiluun neljään kilometriin, mutta sitten toinen pyöräkoira alkoi hyytyä. Maaliin päästiin kuitenkin lopulta, aika huononi edellisestä päivästä yli minuutin, mutta tuloksena kuitenkin päivän toiseksi nopein aika vain 0,7 s päivän nopeimmalle jääneenä. Koska edellisen päivän johto oli yli 11 sekuntia, tuli Euroopan mestaruus lopulta tasan 11 sekunnin erolla kakkoseksi sijoittuneeseen puolan Igor Tracziin.

Seuraavaksi oli vuorossa kuutonen, jossa sijoitus ensimmäisen päivän jälkeen oli 11. sija. Koirat aloittivat samaan tapaan kuin edellisenäkin päivänä. Meno näytti hyvältä neljään kilometriin asti ja vielä ihan siedettävältä noin seitsemään kilometriin, mutta loppu tultiin todella hiljaa. Menoon ei auttanut edes loistavasti toimineet jalakset (torstain laskutestien paras pari, joka oli itse voideltu), vaan aika huononi yli kahdella minuutilla ja sijoitus putosi kahdenneksitoista.

Lauantai-iltana lämpötila painui pakkasen puolelle ja radan pinta alkoi jäätyä. Jostain syystä rataa ei saatu ajettua lauantain kisan jälkeen ja se jäätyi paikoin todella epätasaiseksi. Sunnuntaina kilpailun tuomaristo päätti perua päivän lähdöt radan huonon kunnon takia, joten mitalit jaettiin kahden aikaisemman päivän tulosten perusteella.

Kiitokset Kaivolan Teemulle Lennin lainaamisesta kisoihin, ilman sitä koko kisaan osallistuminen ei olisi ollut mahdollista. Kiitokset myös GMN-equipment koirien valjaista sekä Viitahalmeen Markolle voiteluvinkeistä ja voiteista. Ilman kunnollisia ja oikein huollettuja välineitä menestyminen ei olisi ollut mahdollista.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Rautavaaran kisat



Rautavaaralla kisailtiin sprintin isojen luokkien SM-arvoista (Sp6, Sp8 ja SpU-luokat). Lisäksi Sp4-luokassa oli SKL:n SM-kilpailukoe. Itse ajoin huskeilla Sp6-luokassa ja lupilla Sp4-luokassa. Kaivolan Teemu ajoi vielä meidän huskeilla Sp4-luokassa.

Kisat olivat kauden ensimmäinen kerta, kun kisakoirat pääsivät juoksemaan reen eteen. Se oli myös eka kerta itselle kisareen takana tänä talvena. Suurin osa koirista juoksi yllättävänkin hyvin, vaikka olosuhteiden pakosta todella nopeat treenit olivat jääneet tekemättä.

Rautavaaran kisaradat oli rakennettu syksyn aikana kokonaan uusiksi. Ne kyllä osittain seurailivat vanhoja reittejä, mutta myös uutta pätkää oli tehty. Aiemmasta poiketen kaikilla radoilla oli yksi iso nousu alkumatkasta. Radat olivat leveät ja tampparilla ajetut, mutta valitettavasti paikoin pehmeä ja pettävä. Kuutosessa matkana oli 9,8 km. Kuutosen valjakossa juoksi kolme nuorta koiraa (Iiris, Gini ja Hidalgo) sekä lisäksi Apassi-vanhus ja Delaware ja Devil. Koirat aloittivat melko hyvin, johtajilla oli pieniä vaikeuksia alkumatkan pehmeissä osissa, mutta loppumatkasta niiden juoksu helpottui. Radan loppuosa oli melko raskasta koirien juosta, koska radalla oli pientä kumpua kokoajan, eivätkä koirat saaneet pidettyä minkään laista rytmiä yllä. Lopussa tuli yksi ohitus, joka meni hyvin ja ihan lopussa takaa tuli myös yksi luppavaljakko ohi. Keskinopeus ei ollut kaksinen ja parannettavaa jäi vielä paljon. Tuloksena oli viides sija ensimmäisen päivän jälkeen.

Nelosessa ajoin itse luppavaljakolla. Koirista kolme oli omia ja yksi lainassa Kaivolan Teemulta. Koirat juoksivat ensimmäistä kertaa samassa valjakossa. Ajaminen oli vähän tuntuman hakemista sekä potkimistekniikan että ajotuntuman kanssa. Lisäjännityksen toi alkutalvesta osumaa ottanut polvi, joka kuitenkin tuntui kestävän hyvin kisaamista, vaikka ”pakkolepoa” oli takan lähes kaksi kuukautta. Koirat juoksivat ihan hyvin, mutta valjakon koirien nuori ikä näkyi suorittamisessa (valjakon koirien keski-ikä n. 20 kk). Matkalle osui kolme ohitusta ja yksi pysähdys. Ohitukset onnistuivat hyvin ja koirat eivät muutenkaan välittäneet ylimääräisistä ärsykkeistä. Hieman yllättäen tuloksena oli ensimmäisen päivän jälkeen ykkössija 36 sekunnin erolla seuraavaan.
Teemu ajoi myös nelosessa meidän huskytiimillä. Kolme neljästä koirasta oli juossut hyvin, mutta valjakon junnukoira, joka oli kaapattu safarivaljakosta, ei pysynyt muiden vauhdissa ollenkaan. Tuloksena oli ekan päivän jälkeen kymmenes sija.

Sunnuntaiaamu alkoi vähemmän mukavissa merkeissä. Apassi hermostui kusetustauolla sen pituuteen (olisi pitänyt päästä nopeammin takaisin autoon lämpöiseen) ja purki turhautumistaan ketjukaveriinsa Dakotaan. Seurauksena oli että molemmat koirat saivat jättää päivän kisan väliin. Teemu joutui jättämään nelosen kokonaan väliin, koska junnu-Iisi ei ollut palautunut riittävästi edellisestä päivästä, eikä kahdella koiralla saanut sääntöjen puitteissa startata. Itse jouduin starttaamaan myös kuutoseen vajaalla tiimillä.

Kuutosen koirat juoksivat alkumatkan hyvin, mutta Iiris ja Gini hyytyivät matkalla todella pahasti. Aika huononi edellisestä päivästä yllättävän vähän, mutta koirien meno veti vähän mietteliääksi. Vielä tarvitsisi saada yksi vaihde lisää menoon. Lopputulos oli viides sija ja nopein siperianhusky valjakko.

Nelosessa koirat juoksivat tasaisen hyvän juoksun. Lisää treeniä tarvittaisiin vielä paljon, mutta junnut tekivät kyllä parhaansa. Aika parani lauantaista reilu kymmenen sekuntia ja ero seuraaviin kasvoi yli minuuttiin ja kymmeneen sekuntiin. Itse pystyin keskittymään vähän paremmin työntekoon, kun rekeen ja omaan kroppaan oli vähän parempi tuntuma. Tästä on hyvä jatkaa kohti EM-kisoja, vaikka tulostavoitteita ei ole, olisi mukava saada junnukoirille kaksi onnistunutta kisapäivää ja hyvää juoksua.

perjantai 15. marraskuuta 2013

MM-kisat Italiassa

Italiassa järjestettiin valjakkoajon sulanmaan lajien MM-kilpailut 8-9.11. Kilpailut käytiin Pohjois-Italiassa Trevison lähellä olevassa pienessä Falze di Piaven kaupungissa.

Kennelistämme osallistuttiin kilpailuun kahdella tiimillä. Molemmat tiimit voittivat luokkansa!
DR4 NB -luokassa Antti ajoi neljännen MM-kulta mitalinsa. DS2 NB -luokassa koirillamme kultaa ajoi Teemu Kaivola.

torstai 24. lokakuuta 2013

Delawaren pennut

Delaware synnytti viime perjantaina (18.10) toisen pentueensa. Pentueen isänä on Kaskensavun Ellis. Pentuja syntyi viisi, kolme urosta ja kaksi narttua.

torstai 17. lokakuuta 2013

Kärry-SM Jämi 2013



Kärryluokkien SM-kisat on kisailtu ja valmistautuminen kauden pääkisoihin on käynnissä. Tarkoituksena olisi lähteä vajaan kolmen viikon kuluttua kohti Italiaa ja sulanmaan MM-kisoja. Italiaan meiltä lähtee kaksi siperianhusky-tiimiä: itse ajan nelosessa ja Kaivolan Teemu ajaa toisen tiimin kakkosessa.

Jämin SM-kisoista saaliina oli SM-hopea ja –pronssi sekä viides sija. Nelosesta tuloksena oli SM-pronssi. Koirat juoksivat tasaisesti ja tasapainoisesti, mutta vauhti vain oli liian hidas. Koirat eivät vaan millään päässeet riittävän kovaan matkanopeuteen ja huippunopeudetkin olivat alhaisia aiempiin vuosiin verrattuna. SM-kisat osuivat treenillisesti hankalaan aikaan, koska koirien huippukunto olisi tarkoitus saada esiin MM-kisojen aikaa, mutta toisaalta olisi hyvä päästä koviin nopeuksiin jo Jämillä. Joten tuloksena oli kompromissi, jossa huippukunto ei vielä ihan tullut esiin SM-kisojen aikaan vaan ne toimivat huippukuntoa esiin tuovana ”treeninä”.

Sunnuntain lähtö

Kakkosesta tuli sijoituksiksi toinen ja viides sija. Itse ajoin lupilla hopealle ja Teemu huskyilla viidenneksi. Lara ja Loki juoksivat hyvin ja tasaisesti molempina päivinä, mutta huippunopeuksissa ne häviävät vielä muille valjakoille. Niiden vahvuutena onkin ylämäet, joiden nousemiseen löytyy riittävästi voimaa sekä mutkat hyvien kiihtyvyys ominaisuuksien ansiosta. Lauantaina koirat tulivat loppunousua todella hyvin ja kovaa, mutta hyvä veto ei riittänyt ihan maaliin asti. Puolikilometriä ennen maalia lensi itselläni suuhuni kuraa, joka vaikeutti hengittämistä. Kolmekymmentä metriä ennen maalia alkoi silmissä sumeta ja lopulta jalat lähti alta (ilmeisesti hapenpuutteen takia?). Viimeiset kymmenen metriä saikin sitten juosta maaliin koirien perässä, kun oli ensin kammennut itsensä ylös maasta. Aikaa kaatumiseen ei mennyt lopulta kuin muutama sekunti, joten se ei vaikuttanut lopputulokseen. Sunnuntaina koirat juoksivat hyvin, mutta itselläni oli vaikeaa keskittyä lopussa potkimiseen, kun jostain alitajunnasta tuli mielikuva että pitää säästää voimia loppuun. Eli vaikka kuinka yritti tehdä töitä, tuntui kuin joku käsijarru olisi jäänyt päälle.

Sunnuntain lähtö ja maaliintulo

Teemu ajoi kisan Dakotalla ja Devilillä. Tuloksena oli upea viides sija vain parikymmentä sekuntia pronssimitallista. Sunnuntaina taakse jäi myös yksi seisojavaljakko! Koirat olivat juosseet hyvin ja tasapainoisesti keskenään ja Teemun oli helppo tehdä töitä perässä.

Teemun sunnuntain lähtö ja maaliintulo

Lisää kuvia: teammcahon.kuvat.fi

Kisavideot:


DR4 sunnuntai

 
DS2 sunnuntai